Vanhan talomme vanhojen huonekalujen kunnostusurakka alkaa olla ohi. Papan nuorikolleen tekemät puukalusteet ovat vuoden verran olleet taitavan entisöijän verstaalla. Hiljaa on hyvää tullut, ei voi muuta sanoa! Nyt kotiinsa on palannut pirtinpöytä ja -penkit. Ne pääsivät kunniapaikalle, kammariin. Perintölampun alla ne odottavat päiväkahvittelijoita ja iltapuuhastelijoita.

Homman nimihän on se, että rouva siirtyy kammariin, kun tv menee rikki - eli kun töllöstä ei tule muuta kuin urheilua ja uutisia. Kummasti se töllö taas korjaantuu, kun herra lähtee työkeikalle. Ei tule uutisia kuin kerran päivässä eikä urheilua ikinä, ei. Pirtinpöydän ääressä on iltapuhteina hyvä lukea lehtiä, kirjailla vauvanuttuja tai vain tiirailla pihamaalle, missä västäräkkipariskunta juosta piipottaa.

 

 

Kalusteet on entisöity pellavamaalilla, semmoisella hengittävällä ja silkin himmeällä. Pöydän pinta tuntuu kämmenen alla pehmoiselta ja puunsyyt ilahduttavat silmää. Umpipuista, käsin veistettyä kauneutta kohta sadan vuoden takaa.

Vanha rouva

 

Vihdosta viimein sain kuin sainkin ripustettua verhot pirttiin. Eihän muutosta uuteen huusholliin ole vasta kuin puoli vuotta...
 

  

 

Virkkasin puuvillaisia verhoja koko armiaan viime kesän. Pituutta yksinkertaisella paneelilla on 195 cm ja leveyttä 45. Virkkausmalli on takuuvarma Verkko, jolla olen virkannut niin nuttuja kuin sisutustekstiilejä.

Neuloin verhojen alahelmaan käänteen. Ujutin alakäänteeseen Vanhan herran kalaverkkojen alapaulaa, kun en muutakaan painavaa tähän hätään keksinyt. Onneksi herrallani on puohi täynnä verkkoja ja niiden pauloja, joten ei kait tuo ihan heti ole lyijymötiköitään peräämässä. Tärkkäsin verhot tuimasti, jotta ne roikkuvat suorassa eikä vinksinvonksinviutilossa. 

Ikkunat ovat liki satavuotiaassa talossamme sen verran kapeat ja pienet, etten halunnut peittää niitä kummaltakin puolelta. Ripustin verhot toispuoleisesti: paneeliverho roikkuu vain toisella puolella ikkunaa. Nyt voin inspiraation iskiessä roikottaa verhotangosta jos jonkinlaista koristetta ja ruusukimppua.

Nyt virkkuukoukku tai kirjontaneula kauniiseen käteen. Nimittäin kammarissa on kolme ikkunaa, keittiössä kaksi ja kodinhoitohuoneessa yksi... ihan tykkänään ilman verhoja.

Vanha rouva

 

 

Nuori Herra sai nautittavakseen omatekoisia hampurilaisia. Paistoin porsaan lehtipihvit grillipannulla. Pihvien rasvassa paistoin kaveriksi punasipulia. Kaurasämpylät lämmitin leivänpaahtimessa. Pohjalle sipulia ja salaattia. Päälle pihvi ja lisää sipulia. Muutama töräys hampurilaiskastiketta (en muista enää merkkiä, Ica Maxista ostettua ja niin hyvää). Vielä sämpylän kanteen juustokastiketta ja NAM! Tarjoillaan ehdottomasti coca colan kanssa.

 

Jälkkäriksi nautimme Valkoista Lunta eli kuohukermaa ja Valion valkosuklaa-limerahkaa sekoitettuna. Olisin laittanut sekaan vielä marjoja, mutta jostain syystä pakastimemme ammotti tyhjyyttään. Hyvää oli näinkin. Missään nimessä sekaan ei kannata laittaa enää sokeria. valkosuklaa-limerahka on nimittäin todella makeaa.

 

 

Maiskuttelee Nuori Rouva

 

 

Neulomispuuhien lisäksi kaksoset panivat oikean mummunsa eli pikkusisareni ja kummimummunsa eli minut puuhastelemaan keittiön puolella - sen lisäksi, että arvon kaksosia piti hoitaa ja hoivata (lue: vaihtaa vaippoja, syöttää ja hyssytellä), kun heidän äitinsä kävi kaunistautumassa kampaajalla ja isänsä oli töissä.

 

Mummu pyörätteli jauhelihakiekkoja, joita hänen vanhin ja nuorin poikansa rakastavat. Minä rullauttelin lohi- ja kanarieskoja. Sitten päästiin makeitten leipomusten pariin.

 

 

Marjakermakakku kätkee sisäänsä omakeittämääni kuningatarhilloa ja karviaisraparperihilloa runsaan kermavaahdon kera. Päälle leikkelin mansikoista punaruusuja sinisten mustikoiden seuraksi.

 

 

Kaksosten maapallo on silkkaa minttusuklaata sisältä ja tuorejuustorahkaa päältä. Koristeena sininen ja punainen vauvaraita ruusujen kera.

 

Isomummu leipoi kaksosten äidille herrasväenleipiä. Noita suussasulavia kakkusia tuore tuplaäiti pikkutyttönä jemmasi taskut täyteen ja posket pullolleen.

Näin kaksoset saivat meidät sisarukset ja äitimme puuhastelemaan koko armiaan helatorstain. Miksi? No, siksi että kahdeksastoista toukokuuta kaksoset kastettiin. Nyt perheemme pienimmäiset ovat virallisesti Simo ja Sylvi!

 

 

Simo suhtautui kasteeseensa tyynen miehisesti. Pikkuprinssin ilmekään ei värähtänyt pyhän veden osuessa päälakeen, sillä kuka sitä nyt hyviä unia keskeyttämään. Sylvi sen sijaan kertoi kovaa ja kuuluvasti, mitä hän oli mieltä juhlakampauksensa kastelemisesta. Pikkuprinsessan elkeet eivät totisesti jääneet keneltäkään kuulematta!

Vanha rouva, kaksosten virallinen kummimummu
 

  
 

 

Valitettavasti tämä ravintolakokemus oli suuri pettymys meille molemmille. Vanha Rouva tilasi Broileria al Forno, jossa oli broilerin rintafileetä, parsalla ja ricottajuustolla täytettyjä tortelloneja, Rosson caponataa, parmesaanilla ja gorgonzolakastikkeella gratinoituna, pestoa, lisäksi artisokka-yrttisalaattia ja sitruunavinegretteä. Vanhan rouvan sanoin: "Tässä on aivan liikaa tavaraa ja siltikin maistan vain tämän kastikkeen".

 

Minun annokseni oli Keittiömestarin pihvi, johon kuului naudan sisäfileepihvi, Rosson maustevoikastike, kauden kasviksia, ranskalaisia perunoita, yrttisalaattia ja sitruunavinegretteä. Vaihdoin ranskalaiset valkosipuli-kermaperunoihin. Nyt tätä kirjoittaessani aloin pohtia, että missä annoksessani olikaan salaatti ja sitruunavinegrette... Noh, saattoivat ne siellä ollakin, mutta mieleikuvakseni jäi tämä: "Söin lautasellisen suolaa, jossa ui muutama pakastekukkakaali".

 

Pettymyksestä selvitäksemme suuntasimme pienen kaupunkikävelyn jälkeen takuuvarmaan Robert´s Coffeen nauttimaan omenakakkua ja tahmeaa/äklömakeaa pähkinä-toffee-suklaa-kakkua. Kuten aina, kaikki maistui hyvälle ja palvelu oli ensiluokkaista!

 

Sulattelee (taas) Nuori Rouva

PS. Vanha rouva jatkaa nuorempansa kirjoitusta ja toteaa, että rossolaiset ruoat eivät edustaneet makujen sinfoniaa. Pikemminkin ne olivat makujen kakofoniaa. Tässä ruokahommassakin pätee mielestäni mummuni totuus, että yksinkertainen on kaunista.